Tekemättä mitään

Olen kulkenut kirjojen kanssa rannalta rannalle. Viipynyt ajatuksissa ja puistoissa, kahviloissa ja unessa, vedessä ja sylissä, keskusteluissa ja hiljaisuudessa. Olen kirjoittanut ja lukenut, olen istunut ulkona yön ja toisenkin, loikoillut hiekalla ja nurmella, olen katsellut pilviä ja lintuja ja värikkäitä perhosia, olen nuuhkinut kukkia ja ollut tekemättä mitään.  Nyt täällä ja kuu on täytenä kadun päässä, yöt lämpimät kuin Andalusiassa. Kuukausien matkaamisen jälkeen kotonaolo tuntuu juhlalta.
IMG_1858IMG_1514IMG_1673  
IMG_1350
IMG_1778  IMG_1586

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Tekemättä mitään

  1. Tekemättä olemisen aloittaminen on vaativaa ahkeralle. On silti hyvä, että osaa kävellä molemmilla jaloilla; sillä joka vie eteenpäin ja sillä toisella joka jarruttaa. Ne passiiviset hetket saavat takaraivossa kaikumista aikaan, aktiiviselle lupaa ja anomaan olla tekemättä. Tekemättömyyteen tottuminen ja luvan saaminen itseltä vie aikansa. Jokainen lepohetki tuo sisältöä aktiivivaiheeseen, ellei muuten niin aivolihasten kasvaessa levossa. Vuorottelu tekee ihmisestä parhaan ja tasapainoisen, aktiivisuuden ja passiivisuuden nuorallatanssi.

    • Niin se on, kestää aina aikansa antaa töiden odottaa. Olen opetellut joutilaisuutta ja lepäämistä. Kirjoittaminen vie herkästi mukanaan, se on kuin se joki jolta ei ole paluuta. Mutta ajatukset vaativat tyhjää tilaa, ne eivät ole häkkilintuja vaan tulevat luokse vasta vapaina lentäessään.

      • Minä olen myös opettelun tiellä. Olen oppinut jotakin, sillä olen huomannut jättäväni toisinaan kalenterin huomioimatta, minä joka olen elänyt sen kanssa kuin parisuhteessa yli kymmenen vuotta. Olen siitä ylpeä, vaikka en arvostakaan sen tuomaa toimintamalliani ihan kympillä. Tänään on juhlapäivä, kalenterissa on tyhjää vaan ei tekemättä olemista: kirjoittamista ja lukemista. Kärpästen herralta terveiset.

  2. Kuulostaa hyvältä! Kotiin palaamisen juhlantuntu eniten, sekä kadunpäässä kuu. Tekemättä jättäminen on niin suuri taito, kuten myös tekeminen, mutta annas olla kausi tekemättä, niin sitten vasta tuokkonen tyhjä on.
    Elo on kyllä melkoista kujeilua ja astioden täyttämistä ja tyhjentämistä -ja siinä välissä aina hetken jotain muuta kuutamolla olemista.

  3. Hyvältä tuntuukin, tekee mieli kuljeskella huoneissa ja kiikuttaa kukkavaaseja pöydille ja ihastella vaan, että tällaista täällä on. Ja tuo kuu, vaikka se valvottaakin, niin käsittämättömän upea se on. Juuri nyt on pitkien iltojen ja lämpimien öiden aika eikä parveketta parempaa paikkaa oikeastaan ole. Kujeilua on elämä tosiaan ja toisinaan, sinäpä sen sanoit.

  4. Minä olen kyllä aina osannut oikein hyvin tuon tekemättä olemisen, olen hirveän hyvä laiskottelija. Mutta kyllä minä sitten vastapainoksi osaan tehdäkin. Mutta tottahan se on, onnellisuuteen taidetaan tarvita kumpaakin taitoa.

  5. Minäkin olen hyvä laiskottelija kun pääsen alkuun. Irrottautuminen sujuu joskus paremmin, joskus huonommin. Tässä vapaan kirjailijan hommassa loma ei tule kalenterin mukaan, se on vaan itse itselleen otettava.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s