Matkalla

Sinä olit aina matkalla.

Ensimmäisen kerran me tapasimme Oulussa, sitten Helsingissä, mutta oikeastaan vasta Roomassa me ystävystyimme. Sen kuukauden aikana avasimme lukittuina olleet ovet. Rooman jälkeen tuli Hiittinen ja Turku, Pietari ja Edinburgh ja Berliini. Kaikkialla kaikki ränsistynyt ja unohtunut.

Tulivat kirjeet ja viestit, soitot ja tapaamiset. Tulivat kuvat, taidenäyttelyt ja kuvat, jotka kulkivat maiden välissä. Tulivat yhteiset kirjailija-illat, tulivat illalliset, lounaat ja kahvit, tulivat luetut ja kirjoittumassa olevat kirjat. Tulivat linnut ja tarinat hiuksista ja kaikki ne uudet suunnitelmat. Sinä eksyit usein ja löysit ihmeellisiin paikkoihin. Olit melkein aina myöhässä.

Berliinissä menimme aina yhdessä hamamiin. Siinä me makasimme kuumilla kaakeleilla ja kerran kuuntelimme kun vanha nainen alkoi laulaa. Sinä pyysit minua heti laulamaan jotakin suomeksi ja kun vanha nainen vaikeni, minä jatkoin. Lauloin sinulle niin kuin mummo joskus minulle: ”Pikku lintu riemuissaan, laulelevi onneaan. Ei hän jouda kaipaamaan, eikä suremaan. Herättyään aamulla alkaa heti laulella, ei hän tiedä ruuastaan, laulaa silti vaan. Laulaa, laulaa, laulaa silti vaan. Katso kohti taivasta kuule pientä lintua. Surut kulkee kulkujaan, laula sinä vaan. Laula, laula, laula sinä vaan”.

Kirjailija Seita Vuorela 15.3 1971-20.4 2015

.My HipstaPrint 937437425IMG_3909 IMG_3680 IMG_3671 IMG_3502

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Matkalla

  1. Kukkia Sinulle, Eppu. Värikkäitä ja eläviä.
    Kaunis muistokirjoitus ja hieno kuvaus ystävyydestä, kaikesta siitä, mistä se voi rakentua.

    Silloin on hyvä surra, kun on surun ja hyvästien aika.

  2. Osannottoni, lohtua Sinulle eppu suruun.
    Kaunis muistokirjoitus ja niin herkät kuvat.

    Täällä metsässä laulaa juuri nyt pikkulinnut.

    ”Kaikella on määrähetkensä,
    aikansa joka asialla taivaan alla.”

  3. Kiitos. Minä ajattelen kaiken aikaa perheen ja sukulaisten murhetta, lasten murhetta, puolison murhetta. Meidän ystävien suru on siltikin vielä toisenlaista kuin heidän. Linnut laulavat ja se on hyvä. Se on kevät ja valo, toivo.

    • Muistan kun luin, että kirjailija Carol Shields on kuollut, en tietenkään tuntenut häntä, mutta tulin hurjan surulliseksi. Rakastin ja rakastan hänen kirjojaan ja tunsin Shieldsin läheiseksi. Seita Vuorelan kirjoissa on maaginen maailma, ihan jokaisessa. Lue kaikki, mutta jos et ehdi tai jaksa niin lue ainakin Karikko.

    • Kati, lämpimät terveiset täältä Andalusian perukoilta. Niin se on, kirjat jäävät elämään. Tarinat jäävät. Sen Seita kirjoitti Karikkoonsakin: ”Täysin en lähde pois koskaan. Olenhan minä tarinankertoja”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s