Joku luki

IMG_4739

Kävin Suomessa, oli kylmä. Sain flunssan. Mutta ei se mitään. Edes yskäkuume ei kyennyt pilaamaan hyvää tuultani. Kustantamossa oli hiljaista, melkein kaikki jo lomalla, mutta minun kustannustoimittajani ei. Hän odotti minua aamiaisen ja muistiinpanojen kanssa. Hän luki kirjani viimeisen version, ensimmäinen ulkopuolinen. Puhuimme heistä, kirjan henkilöistä kuin ystävistämme ja puhuimme me Turustakin, kirjan tapahtumapaikasta. Sain mukaani pinkan paperia, käsikirjoituksen, jossa on kustannustoimittajan huomiot, marginaaleihin kirjoitetut pienet kirjeet. Niiden kanssa minä täällä kesää vietän. Iloisena ja innoissani.


IMG_4741
IMG_4743 IMG_4759

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Joku luki

    • Niin on, aarre tosiaan! Tässä maailmassa ei hyviä lukijoita niin kovin paljoa ole, tuntuu kuin lukemisen ammattitaito olisi muuttunut todella harvinaiseksi. Hyvä-huono -akselille jämähtänyttä mutupalautetta on varmaan jokainen ammatikseen kirjoittava kyllikseen saanut ja sitten valvonut yössä miettimässä mitä tekstille oikeasti pitäisi tehdä vai pitäisikö se haudata keskeneräisten tekstien hautausmaalle. Siksi on etuoikeus saada tehdä työtä paneutuneen, innostuneen, kriittisen, kannustavan ja kirjailijaa kuuntelevan kustannustoimittajan kanssa. Se on juhlaa!

  1. Onnellinen, kyllä! Ulkopuolisten silmien tarve on aina suuri, mutta kun on kyse näin pitkästä matkasta niin se on entistä suurempi. Versioiden määrä on aikamoinen! Se, että joku odottaa on erityistä, kiitos.

  2. Minäkin ryhdyin nyt tätä odottamaan!
    Ryhdyin tänä kesänä myös luettamaan omia tuherruksiani ihmisillä, jotka lukijaksi lupautuivat. Ja huomasin, ettei heitä tosiaan ole ruuhkaksi. Heitä, jotka ovat tarkkanäköisiä, jotka paneutuvat, jotka osaavat sanoa hellästi mutta suoraan, jotka jaksavat tehdä merkintöjä, jotka uskovat. Ja elleivät usko, uskaltavat perustella senkin.
    Palautteen jälkeen vähän masennuin ja innostuin. Sitten taas masennuin ja innostuin. Ja nyt odotan saumaa, jolloin on rauha jatkaa.

  3. Huih,kohtahan minua alkaa jo jännittää. Kun kirja helmikuussa ilmestyy, saatte varmasti omat kappaleenne kumpainenkin. Ja hyvä, hurraa, että olet löytänyt jonkun hyvän lukijan ja palautteen antajan. Sekin on kyllä oma osaamisen lajinsa se miten sanoa tiukastikin, mutta lannistamatta, kannustaen. Harvoin, tuskin koskaan, kukaan kirjoittaa valmista tekstiä heti, se tarvitsee aina sen matkansa, korjauskierroksensa, aikansa, mylläyksensä ja siinä sitä tukea, uskonvalamista tarvitaan. Kuulostaa tutulta tuo masentuminen ja innostuminen, sitä se juuri on, jatkuva edestakainen liike. Parasta on se, että sinulla on halu jatkaa sitä matkaa, että odotat sitä saumaa, hetkeä jolloin pääset kirjoittamaan. Se tulee kyllä, sinä otat sen ajan, raivaat sen jostakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s