Joku kirjoitti

IMG_4692IMG_4691Matalan kivimuurin päällä oli kirjoja. Nuori, sellokoteloa raahaava poika ja minä tutkimme niitä. Poika otti matkaoppaat, minä yhden, vuonna 1930,  tässä kaupungissa, ennen maan hirvittävintä historiaa painetun ja mummolta tuoksuvan.  Koira nuuhki kirjaa kiinnostuneena ja pitkään, olikohan kirjan entisellä omistajallakin koira? Kävelylenkin jälkeen istuin vietnamilaisen ravintolan terassilla odottelemassa kotiin vietävää lounasta selaillen löytöäni.

 

Kirjan välissä oli käsinkirjoitettu paperi. Käsialan koukeroiset kirjaimet, mustetahrat paperilla, vieras kieli. Sähkö kulkee paperista minuun. Se on kutsu kuvittelijalle.


IMG_4694

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Joku kirjoitti

  1. Oi, tuollaiset löydöt ovat parhaita. Mielikuvitus lähtee heti lentoon. Saatko sinä selvää tuosta kirjoituksesta, ilmeisesti. Minä kun en saksaa ymmärrä lainkaan, en tajua hölkäsen pöläystä.

  2. Niin siinä juuri käy, mieli alkaa kiitää omia, raivaamattomia polkujaan. Osasta tekstiä saan selvää, mutta osasta en. Naapuri sanoi, että tuollaista kaunoa täällä ennen kirjoitettiin, kauan sitten, ennen sotia. Kirjainten muodot ovat muuttuneet niin kuin Suomessakin. Minä olen opetellut täysin toisenlaisen kaunokirjoituksen kuin vanhempani ja lapseni. Kieli ja kirjoitus elävät ja jotenkin tuntui entistä jännittävämmältä ajatella, että tuo kaikki on kirjoitettu ennen sotia. Silloin Saksa oli toinen ja Berliini oli toinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s