Kuka istui tuolla jakkaralla

IMG_3026 IMG_3028 IMG_3029Ai Weiwei Martin Gropius Baussa. Kuusituhatta Ming-dynastian aikaista jakkaraa. Nimettömien armeija. Palaan jakkaroiden eteen uudelleen ja uudelleen.  Kuka istui tuolla jakkaralla? Ja tuolla? Kenen työtä tuo tuoli on? Kenen lapsi nostettiin tuon tuolin päälle? Kuka nojasi päätään käsiin istuessaan tuolissa? Kuka veti tuolin alleen kun kuuli huonot uutiset? Kenen työtuoli haettiin kiireesti lisäistuimeksi kun tuli vieraita?

Kun alan itkeä, vieressä istuva vanha mies ojentaa paperinenäliinan.

 

Valmistuu se kirja, joka ei tahtonut millään valmistua ja kuin vaivihkaa alkaa syntyä uusi. Myllertää mieltä, raivaa tilaa minussa. Rakas ystävä, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen katsoo minua tietokoneen ruudulta ja antaa konkreettisen neuvon: uuteen kirjaan liittyviä ajatuksia varten muistikirja käännetään nurin ja sitä aletaan kirjoittaa lopusta päin. Kahvilassa muistikirja kääntyy käsissäni ylösalaisin.

Tulee tieto syksyllä ilmestyvistä saksannoksista ja minä olen pyörällä päästä.

Sunnuntaina piipahdan Wienissä, viikon päästä haen pihapuusta sitruunan.


IMG_3037
IMG_3084 IMG_3117 IMG_3123 IMG_3142IMG_3162

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Kuka istui tuolla jakkaralla

  1. Kiitos. Olen hurjan iloinen ja nautin ihan häpeämättömästi. Takana on hurja määrä työtä ja kirjoitettuja sivuja. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi eikä helpolla. Siksi tämä hetki tuntuukin ehkä niin hyvältä.

  2. Upea tuo ylin kuva. Arvasin heti, että Ai Weiwei. Olisi niin hienoa nähdä, kokea, tuntea tuo näyttely. Täälläkin on kyllä Kiasmasssa nyt näyttely, joka kiinnostaa kovasti, chileläisen Alfredon Jaarin. Sen käyn heti katsomassa, kun ehdin.

    Juuri nyt sinä olet Wienissä, hauskaa. Minä olen raivannut kotia, jotta pääni tyhjenisi kaikesta joutavasta. Luulen, että kun koti on siisti, puhdas ja krääsätön, mielenikin puhdistuu ja avartuu. Toivon ainakin.

  3. Terveisiä Wienistä! Ei satanut vaikka sellaista lupailtiin. Oli ihana pitkä päivä ja keskellä Eurooppaa olemisen ilo konkretisoitui mahtavasti tämän piipahduksen myötä. Tuo Ai Weiwein näyttely oli järisyttävä. Se vaikutti minuun hurjan voimallisesti. Nosti sellaisen tunnemyrskyn, ettei vähään aikaan mikään näyttely.

    Raivaaminen on hyvästä. Iloksi se on muuttunut vasta iän myötä kun minkäänlainen siivooja en oikein koskaan ole ollut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s