Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Juhlin tänä vuonna 20-vuotista kirjailijantaivaltani. Ensimmäinen kirjani, Vartiainen ja kärpäskopteri, ilmestyi Tammen kustantamana vuonna 1994. Näinä kahtenakymmenenä vuotena yhteistyö koulujen kanssa on ollut tavattoman tiivistä, olen tehnyt satoja kirjailijavierailuja ja lukuisia erilaisia projekteja.

On kouluja, joissa olen käynyt vain kerran ja sitten niitä, joihin olen tämän tästä palannut. Oulun seudulla kouluyhteistyön jatkuvuuden on varmistanut Valveen sanataidekoulun innoittava työ kirjallisuuden ja lasten ja nuorten lukemisen, kirjoittamisen, kuuntelemisen, keskustelemisen ja ajattelemisen vahvistajana.
Espoossa taas Päivänkehrän koulun musiikkiluokkien opettajien syvä kiinnostus taiteeseen ja kulttuuriin ja halu paitsi tutustuttaa lapset taiteen tekemisen eri muotoihin myös tarjota heille mahdollisuus tehdä itse, on poikinut monenlaisia taidekasvatushankkeita. Viimeisimpänä yhteistyönä Päivänkehrän koulun musiikkiluokkien 30-vuotisjuhlan Soikoon siis -draamakonsertti, joka sai ensi-iltansa Tapiola Salissa 19.3.2014

Ilman kouluja lastenkirjallisuus olisi vielä enemmän marginaalissa kuin se tällä hetkellä on.

Opettajan käsikirja

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia…

View original post 163 more words

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

  1. Kiitos. Hassu juttu, mutta minä löysin sieltä yhden rivin, jonka haluaisin välttämättä korjata. Se on tuo ”Niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina”. Se tuntuu nyt luettuna hieman väkinäiseltä. Olisi parempi muodossa: ”Ettei tylsyys hartioita liian lysyyn paina”.

  2. Niin, monestihan tekstejä tekisi mieli viilata loputtomiin ja jotkut ihan selvästi virheet harmittavat. Tuossa uudessa versiossa on enemmän sisältöä sanoissa, mutta ensimmäinenkin rimmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s