Metsästä

Eno istui nojatuolissa ja sanoi olevansa turha. Metsät ja suvun vanhat hoitanut, koivikon istuttanut, pellot rantaan saakka raivannut, karhun pesää suojellut, hevosen kanssa tukit umpihangessa vetänyt.

Kädet lakkasivat toimimasta keväällä, kesällä autolla ajamisestakin piti luopua eikä rannallekaan enää päässyt omin voimin. Maaliskuussa hän täyttäisi kahdeksankymmentäviisi. Muut suvun miehet eivät ole niin vanhoiksi eläneet, lisäajallahan täällä ollaan, eno sanoi. Menimme ulos syömään, kävelimme kylän raitin sateesta välittämättä. Otimme päiväunet, puhuimme mummot, isotädit, äidin lihapullat, isän kävelykepin, heinänteot, rantakalat. Hautuumaalle havut ja kynttilät, rantatalosta sinne vanhempieni viisikymmentäluvun lopussa Iisalmesta junalla lähettämä nojatuoli. Vesi matalalla, uimakivi melkein kuivilla. Koivut talon ympärillä, hiljaiset neidot.

Tuosta kaatui siinä Tapanin myrskyssä monta puuta, eno sanoi. Kun ei harvenneta vaan hakataan paljaaksi niin tuuli pääsee tekemään tuhojaan.

Kahvikuppiin ei käsi yltä, mutta silmät katsovat jonnekin jonne muut eivät näe.

 
IMG_2160 IMG_2159 IMG_2157 IMG_2155 IMG_2154 IMG_2153 IMG_2152 IMG_2151 IMG_2150 IMG_2149 IMG_2148 IMG_2147

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Metsästä

  1. Eeva, kiitos. Kuvat ovat paluumatkalta, auton ikkunasta otettuja. Kummienon koivut kasvavat sydämessä, niistä en kuvaa ottanut, enkä Saimaan suurista selistä. Ei siellä kameraan tullut tartuttua, enon suureen käteen tartuin. Lämpimiä terveisiä sinne sinun metsäsi äärelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s