Kun olin yksitoista

Päivi jätti minulle haasteen ja koska se on blogielämäni ensimmäinen olen sulatellut asiaa nyt monta päivää. Aloitan haasteeseen vastaamisen ja katsotaan kuinka käy.

Yksitoista satunnaista asiaa minusta

1. Olin riiviö pikkusisko. Kun sisareni istui käsi kädessä poikaystävänsä kanssa yhteisen huoneemme vuodesohvalla painoin nenäni kiinni ikkunaan. Kun he kävelivät toisiinsa nojautuneina kohti kaupunkia ajelin pienellä pyörälläni heidän perässään ja lallattelin itsekeksimääni tyhmää laulua. Enkä uskonut vaikka sisko käski minun mennä kotiin.

2.Rakastan retkuvaatteita. Kun tulen kotiin riisun heti kaikki kaupunkivaatteet päältäni ja kiskon päälle maailman kulahtaneimman pitkän paidan ja laitan lötköhousut jalkaan.

3.Hoidan ihoani ja päänahkaani oliiviöljyllä. Levitän öljyä kerran viikossa päähän ja samalla sitä hölvääntyy kaikkialle joten levitän sen iholle.

4. En jaksa kokouksissa istumista. Olen siinä todella huono. Aivoni valuvat jalkoihin ja minun tekee vain mieli nousta ylös ja kävellä pois.

5. Vaatteeni matkustivat Andalusiaan koiran lentoboksissa.

6. Käytän poikani roskiksesta löytämää rahapussia nyt jo kolmatta vuotta.

7. Koirallani on karvanlähtöaika. Näytän siltä kuin olisin pukeutunut paimentolaismattoon.

8. Väitin lapsena, että kotini kirjahyllyssä on LEPETELEMESEKKE. Kukaan ei tiennyt mikä se oli.

9. Piippaan aina lentoaseman turvatarkastuksessa sillä oikeassa jalassani on enemmän rautaa kuin konepistoolissa. Joudun toisinaan takahuoneeseen erikoistarkastukseenkin. Viimeksi Edinburghista lähtiessäni.

10. Olen haastatellut John Irvingiä kuusi kertaa.

11.Kun olin yksitoista jalkani olivat niin kipeät, että jouduin vielä keväällä kävelemään huopatossut jalassa sillä kengät sattuivat liikaa. Minua kutsuttiin ”Huopatossuksi” ja kerran tossut löytyivät yhdestä tyttöjen vessan pöntöstä litimärkinä.

Haasteen seuraavan osuuden jätän seuraavaan päivitykseen.IMG_1207

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Kun olin yksitoista

  1. Hörähdin ekan kerran tuossa paimentolaismattokohdassa. Osaan eläytyä, vaikkei meillä ole koiraa. Meidän kissamme omistaa keinutuolin tyynyineen. Vieraat eivät tiedä sitä, ja silloin tällöin joku istahtaa karvakuorrutteiselle tyynylle pahaa aavistamatta.

  2. 🙂 Nämä stunnaiset tarinat ja muistelut -elämän pienet yksityiskohdat ovat aina niin kutkuttavan hauskoja. Ja myös sopivasti surullisia… Minusta listasi epäsattunnainen loogisuus on hienoa; samaan listaan mahtuu koko elämä pikkusiskona olemisesta Irvingin haastatteluun.

  3. Annelie, karvoja on kaikkialla, ihan kaikkialla… Noh, kohta se on ohi. Olen muuten ihan hullun allerginen kissoille, kissakodissa oleminen onnistuu vain vahvasti lääkittynä. Linnea: voi teki mieli vaihtaa vaikka mitä kun olin listan kirjoittanut, mutta päätin jättää sen sellaiseksi kuin se tuli.

  4. Jee, jatko-osia odotellen!

    Ymmärrän kohtaa 4 e-r-i-t-t-ä-i-n hyvin. Napakat pienen porukan palaverit menevät ja ovat parhaimmillaan jopa virkistäviä, mutta muodolliset, pitkät ja polveilevat kokoukset vievät voimani tyystin.

    Minäkin tykkään listan satunnaisuudesta. Voi laittaa isoja ja pieniä, vanhoja ja uudempia muistoja, hauskoja ja vakavia asioita. Ja sitten kommentoija voi takertua vaikkapa oliiviöljykohtaan ja muistaa, että yhtenä talvena, kun oma nahka kuivui ja kuivui ja kuivui, pelastin oloani oliiviöljyllä ja tunsin oloni ravituksi, vaikka ystävä nauroikin konstille epäuskoisesti.

  5. Pienet napakat palaverit, sinä sen sanoit. Ne, joissa syntyy uutta ja tulee tehtyä se mitä piti ja enemmän. Oliiviöljy atoopikon aarre eivätkä hiukseni ole koskaan voineet niin hyvin kuin nyt, säännöllisen öljyämisen aloitettuani.

    Ja: jatkoa seuraa myöhemmin illalla kun päivän työt on tehty.

  6. Hei huopatossu,
    Viihdyt kotona siis retkuissa hiukset öljyssä 🙂
    Tuo LEPETELEMESEKKE on hellyyttävä juttu. Se oli varmasti oikeasti totta.

    Turvatarkastukset ovat ahdistavia. Tunnen itseni niissä aina salakuljattajaksi.

  7. Eeva,

    Kyllä! Kaikki sitä Lepetelemesekkeä sieltä kirjahyllystä yritti etsiä, mutta ei sitä kukaan löytänyt. Olen ajatellut, että se olikin ehkä se tarinan henki, jonka tunnistin.
    Minun ei auta rautajalkani kanssa muuta kuin suhtautua rennosti niihin turvatarkastuksiin, mutta yrittää olla vitsailematta ja nauramatta sillä siitä ei hyvää seuraa…

  8. Luin tämän ja muistin, että hiukset pitää öljytä. Kävin siis öljyämässä ne ja laitoin samalla naamaan saviklöntin.

    Näitä oli hauska lukea. Minäkin kuljen paimentolaismatto päällä täällä. Ja symppaan tuota kokousjuttua, minäkään en viihdy niissä ja silti joudun usein istumaan sellaisissa. No, monesti ne kyllä voivat olla kivojakin, kunhan on selvä agenda ja homma etenee.

  9. Olisinpa nähnyt sinut saviklöntti naamassa ja hiukset öljyssä! Tänään harjasin koiraa kovassa tuulessa ja karvat lensivät alas laaksoon. Ehkä siellä ihmiset luulevat, että enkelit tuulettavat. Hyville kokouksille hurraa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s