Mantelipuun alla

IMG_1078IMG_1080

IMG_1069

Mantelipuut kukkivat, niiden hunajainen tuoksu on typerryttävän voimakas. Oliivinpoiminta alkaa varhain aamusta ennen kuin aurinko ehtii kuumentaa rinteet. Manolon ja Marian koira ehtii käydä monta kertaa katsomassa ennen kuin Isla vihdoin tulee ulos.

Menen terassille aamukahvin kanssa ja siirryn sisälle taloon vasta illalla seitsemän maissa kun alkaa tulla viileämpää.

Aurinko siirtyy paperille.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Mantelipuun alla

  1. Missä mahdatkaan olla nyt? Jossakin lämpimässä, jossakin keskellä kesää? Etelä-Amerikassa? Siellä Argentiinassa? Kukkivat mantelipuut kuulostavat siltä kuin kasvaisivat suoraan sadusta.

  2. Lämpimässä kyllä, mutta tällä samaisella mantereella, Espanjassa. Mantelipuita olen nähnyt aiemminkin, mutten koskaan tätä ennen kukassa. Ja kyllä ne ovatkin satumaisia ja tuo tuoksu…

  3. Oioi, minä yritän nyt kuvitella sen tuoksun. Blogin ulkoasu on taas jotenkin muuttunut, mutta on siis kiva näin. Ja nauran noille koirille tuolla, niillä on vähintään yhtä ihanaa kuin teillä.

  4. Mantelipuiden tuoksu on toisenlainen kuin minkään muun tuntemani puun tuoksu, niin ihmeellisen voimakas. Blogin ulkoasua vaivaa kokeilunhalu, hehehhe! Toivoakseni se olisi helppokäyttöinen myös niille, jotka hakevat tietoa. Ja voi koirat! Kyllä on riemua riittänyt niiden leikeistä. Isla leikkii ensimmäistä kertaa toisen koiramme kuoleman jälkeen ihan täysillä. Ja tuo toinen, oliivilehdossa asustava koira, on täällä joka päivä. Ihanaa on meillä kaikilla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s