Tan tata taa

P1050852P1050877


p1040435.jpg

P1050851Sain kuin sainkin valmiiksi minulta tilatun lastenoopperan vaikka epäusko iski monta kertaa. Loppuvaiheessa piti kehua ja kannustaa itseä ahkerasti. Käydä kahviloissa, hierojalla, leikata hiukset, virua kuumassa kylvyssä, luvata pyöräretki, aurinkoiset kadut, kohta kukkivat kukat.

Alussa kaikki sujui keveästi. Alussa loppua ei ajattele, sitä vain antaa mennä. On hapekkaassa tilassa, rento ja huoleton. Nauraa usein, innostuu niin, ettei tahdo pysyä nahoissaan. Alussa kelluu erilaisten vaihtoehtojen meressä. Kirjoittaa tarinan. Luo maailman ja henkilöt ja tapahtumien kaaren. Se oli helppoa ja hauskaa.  Päivät huvipuistossa.

Aihetta ei rajattu mitenkään. Huomioon otettavia seikkoja oli muutama: oopperassa on kaksi laulajaa ja pieni orkesteri. Sitä pitää voida siirtää paikasta toiseen. Sen kohdeyleisö ovat lapset ja vanhukset.

Tarinassani henkilöitä on neljä. Kaksi roolia kummallekin laulajalle. Yksi henkilöistä on vanhus ja yksi eläin.

Kun tarina oli valmis musiikinsovittajana toimiva Jukka Nykänen etsi siihen sopivat aariat oopperamusiikin valtavasta aarteistosta ja sijoitteli ne paikalleen tarinan sisään. Siinä vaiheessa tiesimme jo kuka mitäkin laulaa ja mikä kohtauksen sisältö on.

Minun kannaltani työläin vaihe alkoi tästä. Voi miten hidasta ja hikistä puuhaa olemassa olevan musiikin uudelleen sanoittaminen onkaan! Voi tavumäärät, nuottiarvot, sanojen painotukset…

Johonkin yksinkertaiseen melodiaan tekstin tekee nopeasti, mutta Mozart ja Puccini ovat toista maata. Musiikki saa leijumaan, se on lähes pelottavan täydellistä ja niin kaunista ettei sitä tahdo missään nimessä turmella.

Suomen kieli on niin paljon pidempää kuin alkukieli italia, että jos ei halua kirjoittaa silkkaa oih, aih, ah,voi -sanoitusta joutuu painimaan pitkään ennen kuin ensimmäinenkään versio on valmiina. Saati sitten partituuriin päätyvä viimeinen versio. Se, jota soitetaan, lauletaan, kuunnellaan ja katsotaan. Se, joka tallennetaan oopperakirjastoon, se joka jää olemaan.

Olen saanut tehdä yhteistyötä huippumuusikoiden, laulajien ja soittajien ja orkestereiden ja kapellimestareiden kanssa ja joka kerta olen toivonut, että osaamiseni musiikin saralla olisi suurempaa. Vaan ei se ole. Musikaalirooleista ja kabareista ja konserteista huolimatta se on noiden suvereenien rinnalla tällaista lauleskelutasoa. Ja sillä lahjakkuudella ja hirmuisella uutteruudella on pärjättävä.

Läähpuuh.

 

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Tan tata taa

  1. En ole koskaan sanoittanut yhtään laulua enkä ikinä osaisi, että minä nostan kyllä hattua. Kuulostaa ihan ydinfysiikalta tuo valmiiseen musiikkiin sanojen tekeminen. Jännä juttu muuten, että Olavi Virta ja kumppanit lauloivat lauluja, joissa oli hienot sanat, sitten tuli pitkän pitkä väli että sanoitukset suomalaisissa iskelmissä olivat aivan kamalia, mutta nyt on taas paljon nuoria naisia ja muutamia nuoria miehiäkin jotka kirjoittavat loistavia sanoituksia.

  2. Kyllä ydinfysiikka olisi minulle vielä vaikeampaa… Monet vanhat iskelmät ovat valtavan hienoja eikä niiden hienoutta yhtään vähennä ne suuret orkesterit siellä taustalla. Onneksi kaiken iskelmähutun lisäksi meillä on kaikkina aikoina ollut joitakin itsenäisiä ja pystypäisiä lauluntekijöitä. Omia lukioaikaisia suosikkeja suomalaisista lauluntekijöistä olivat Eija Ahvo-Toni Edelmann, Kiti Neuvonen, Petri Pettersson, Cumulus, Dave Lindholm, Kaseva ja Maarit, jotka kaikki olivat oman tiensä kulkijoita. Nyt on ihan mahtavan lahjakkaita nuoria lauluntekijöitä, joille tekstinkirjoittaminen kuuluu säveltämisen kanssa yhteen.

  3. Voi hurja. Minä olen usein miettinyt, että sanottaminen se vasta vaikeaa on. Ja varsinkin oopperan…piti käydä välissä katsomassa, kun aurinko laskee ja taivas on ihan roosa. Nyt olet ansainnut lasin kuohuvaa, varmaan tuntuu hyvältä saada tuollainen rutistus loppuun.

  4. Jos saa kirjoittaa sävellettävää musiikkia niin se on silkkaa iloa. Ja on se valmiiseen musiikkiinkin tekeminen toisinaan hauskaa haasteellisuutensa takia. Siinä vaan tulevat ne omat rajat ja se oman osaamisen vähäisyys äkkiä vastaan. Kuohuvat säästän Andalusian aurinkoon, nyt kippistelen joogiteellä, nam, sekin on hyvää. Roosa taivas kuulostaa ihanalta. Täällä on paistanut koko päivän aurinko ja voi, että se tuntuu hyvältä. Ikkunalaudalla kukkivat krookukset, kevät, kevät!

  5. Mikä osuva, tunnistettava kuvaus kirjoitusprosessista – vaikken oopperaa ole koskaan kirjoittanut, sain kyllä muistuman sekä leijumisista että hikikarpaloista. Joskus on otettava kaikki kannustuskeinot käyttöön, luvattava elokuvailtoja, suklaakonvehteja, kudinpuikkojen kilinää ja joogatunteja. Ja sitten toisaalta on hurjan kiitollinen kaikista (no, melkein kaikista) raameista, jotka pakottavat keksimään uusia, luovia ratkaisuja.

    Bravo ja onnea!

  6. Päivi, voi että tekisikin mieli päästä puhumaan kanssasi tästä. Milloin tulet Berliiniin? Keväällä jos tulet istutaan puistossa tai kahvilan terassilla ja puhutaan, kesällä jos tulet, vien sinut Weissenseelle uimaan, syksyllä jos tulet pyöräillään ympäri Berliiniä, talvella jos tulet mennään naisten hamamiin.

  7. Eppu, olisit varmasti ihaninta Berliini-seuraa! Olen käynyt kaupungissa vain kerran. Pidin siitä, mutten rakastunut. Ihan hiljattain tuli ajatus, että ehkä pitäisi antaa B:lle uusi mahdollisuus hurmata. Ehkä pitää luvata itselleen matka Berliiniin luoksesi jonkin ison kirjoitusrutistuksen päätteeksi? 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s