Hidasta, takkuista, lentävää, kevyttä

Viimeinen ajatus ennen nukahtamista liittyy kirjaan. Unet liittyvät kirjaan. Havahdun unesta aamuyön pimeydessä lause suussani. Aamulla ensimmäiseksi kirjoitan, ennen ensimmäistäkään kahvikuppia, unesta suoraan tulleena. Sitten mysliä, jogurttia, mansikoita, omenoita, pellavansiemeniä, saksanpähkinöitä ja kahvia. Maitokahvia. Vahvaa kahvia. Vähintään kaksi kupillista. Joskus kolmekin. Neljä tuntia kirjoittamista, lounas ja kävelylle. Harpon pitkin Berliinin katuja, aina uusille kaduille, lähiympäristössä. Kävelen tunnin, joskus kaksi. Ostan alakerran kaupasta hedelmiä, joskus leipomosta croissantit, aina Berliner Zeitungin. Kotiin päästyäni suljen auki jättämäni parvekkeen oven ja hyppään tekstin kimppuun. Kirjoitan kunnes ajatukset eivät enää liiku. Teen välissä jotakin, luen lehden, silitän pyykit, katselen ikkunasta pihalla leikkiviä lapsia. Kohta olen siellä taas, tarinani seassa. En malta pysyä poissa. En voi pysyä poissa.

Kuun lopussa täytyy olla valmista. Kolmen viikon päästä. Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja sukellan.

Berliinissä on kevät. Täällä on hyvä kirjoittaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s