Helmikuun tyttö

Helmikuu 2012

Olen kirjoitusaallon harjalla, tilassa jossa mieli käy omilla taajuuksillaan ja kaikki kiertyy kohti keskeneräistä tarinaa. En malttaisi tehdä muuta, tahtoisin vain kulkea sanojen reunustamaa polkua yhä kauemmas. Olen aika lailla saavuttamattomissa, puhelimeen ei tule vastattua ja meilejä ei muista lukea.

Saari on lumen kuorruttama ja tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko: kevät alkaa tippua räystäiltä ja se hoputtaa minua ehtimään pisteeseen saakka. Kun aurinkopäivät alkavat sisällä ei malta olla mitenkään joten nyt on maltettava takoa.

Työn alla on rakkausromaani, lastenkirja, yksi näytelmä, yksi musiikkinäytelmä ja yksi musiikkisatu. Ja uusia tangoja upealle Tango-orkesteri Untolle. Suomi on mahtavien muusikkojen maa ja heidän kanssaan työskentely terästää kaikesta yksintekemisestä puutuneet aivot, saa veren kiertämään ja sydänveden aaltoilemaan. Lauluntekstien tekeminen on hidasta käsityötä eikä niitä kovin montaa vuodessa synny ja joskus menee vuosia ettei synny yhtäkään. Eikä muuten syntyisi ainuttakaan jollei joku kysyisi. Laulunteksti kun ei soi pöytälaatikossa. Se tarvitsee säveltäjän ja sen, joka laulun tahtoo laulaa.

Helmikuu 10. 2012

Helmet kaulaan, helmikuun tyttö! sanoi rakas isäni. Olen syntynyt helmikuussa ja helmikuussa ovat molemmat nimipäiväni. (Siis sen virallisen, lainapapereissa olevan nimeni, Eppu ei vielä löydy almanakasta.) Helmikuu on paukkuvien pakkasten ja kimmeltävien hankien kuukausi. Oli lapsuudessani ja on taas tänäkin vuonna. Helmikuu on kutisevan ja rutikuivan ihon kuukausi, se on huopatossujen ja potkukelkkojen kuukausi, blinien ja takkatulen kuukausi, kuuman teen ja kaakaon kuukausi, villasukkien, villapaitojen, lapasten, pipojen ja kaulaliinojen kuukausi. Helmikuu nostaa taivaankaihtimet ja päästää valoa sisään. Aamut eivät ole enää niin pimeitä, on helpompi herätä. Helmikuu on aherruksen ja pakerruksen kuukausi sillä ensi syksyn kirjat eivät anna armoa.

Helmet kaulaan, helmikuun tyttö, isä sanoi ja minä laitoin.

Isä valmistui 1948 rakennusmestariksi, kulki läpi Suomen rakentamassa siltoja, niitä kaarisiltoja, joista runossakin puhutaan. Hankki jokaisesta palkastaan yhden kirjan rakentaakseen kotiin kirjaston. Torpparin poika. Isästä ja isän vaikutuksesta kirjailijan uraani olen puhunut lastenkirjallisuuden Studia Generaliassa ja kirjoittanut Päivi Heikkilä-Halttusen toimittamassa Luovuuden lähteillä -kirjassa. Kirja ilmestyi kaksi vuotta sitten ja tässä kirjojen kannalta nopeasti kiitävässä ajassa se on saattanut mennä ohi. Jos siis haluat tietää miksi minusta tuli kirjailija etsi käsiisi tuo mainio opus.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s